Hyvää matkaa rakas

Rakas Lepakkolapsi, Neffi lähti Sateenkaarisillalle eilen. Niin kova ikävä rakasta talon kuningatarta.

SC SP Birregin Victory Ford, OSH n

14.7.2010 - 25.2.2016

Neffi näyttelyssä 2013. Kuva: Petri Jaakkola

SC Ralph Sia Alicia *CZ, 3 vuotta!

Rakas Raxu Raxutin täyttää huomenna jo 3 vuotta. Raxu on ihanan lempeä, ystävällinen ja nykyään myös melko rauhallinen, muutoin kuin pennun kanssa leikkiessään. Omapäinen toki edelleen. Rakastaa myös mamman sylissä telkkarin katsomista.

Raxu on tällä hetkellä Suprelorin-implantilla, joka laitettiin viime keväänä ja hyvä niin. Omasta puolestani toivon, että se kestää vielä jonkin aikaa.

Kissan tärkein ominaisuus?

Eilen kirjoitin kateudesta ja kilpailusta ja tänään minulla on asiaan vielä hieman lisättävää. Kirjoitukseni koski lähinnä näyttely- ja kasvatusmaailmaa, mutta pitää muistaa, että kissojen harrastamisessa on kyse paljon muustakin.

Olen todella tyytyväinen siihen, että olen kasvattanut ihania ja omistajilleen rakkaita kissoja, riippumatta siitä, ovatko ne koskaan näyttelyissä käyneetkään. Mitä itse kukin sitten pitää tärkeänä kasvatuksessaan? Itselleni tärkeää on, että kissa on hyvä ja rakastettu lemmikki. Se kuitenkin on kissan tärkein ominaisuus. Kissa on nimenomaan lemmikki, ei näyttelyesine tai kasvatusväline. Hyvän lemmikin tekee mielestäni varsinkin sen ihana ja lemmikiksi sopiva luonne sekä terveys. Omatkin kissani ovat pääasiassa lemmikkejä ja perheenjäseniä. Näyttelyissä pärjääminen on vain yksi lisäarvo. Itse pidän näyttelyissä käymisestä ja olen onneksi oppinut nauttimaan siitä ilman kateutta tai riitoja, muidenkin voitoista ja menestyksestä iloiten. Parhaimmillaan näyttelyt ovatkin ystävien kanssa ihania kissoja ihastellen.

Kateus ja kilpailu

On kissaharrastuksessa ikävätkin puolensa. Kateellisia ihmisiä tuntuu olevan tässäkin joukossa riittävästi. Jotkut tyytyvät kihisemään itsekseen, jotkut yrittävät tehdä toisten elämän ikäväksi. Helpottaako se sitten sitä kateutta, en tiedä. Ikävää kuulla ja nähdä, kun muista esimerkiksi puhutaan pahaa. Joskus toki jutuissa on tosipohja mutta usein ne ovat lähinnä kateellista juoruilua.

Olen aina yrittänyt vältellä kaikenlaisia kiistoja ja pysyä erossa negatiivisista ihmisistä ja piireistä. Toki minullakin omat ihmiset on, joiden puolella tarvittaessa olen ja joita mielelläni autan. Jonkinlaisissa piireissä siis todennäköisesti on mukana, ellei ihan yksin tahdo harrastaa.

En kuitenkaan usko, että minua kohtaan kukaan hirveän kateellinen on, en tietääkseni ole mitenkään erityisesti missään edes menestynyt. Eikä kukaan naamaa päin ole tullut valittamaan. Tosin useinhan kateellisuus ilmenee selän takana. Itse olin jossain vaiheessa kuitenkin kateellinen joillekin ihmisille, joilla tuntui menevän aina paremmin, myönnän sen. Ihan itsekseni kuitenkin siitä ahdistuin, en ole kenellekään mitään pahaa tahtonut. Olen miettinyt, voiko kateellisuus olla myös positiivista, sellainen voimavara, että ajattelee, voikun tuo on hieno ja menestynyt, haluan pyrkiä itsekin samaan. Kyllähän kilpailusta on hyötyäkin, kun se auttaa pyrkimään itsekin parempaan. Negatiivista kateutta näkee tosin aika paljon. Ja se on tosi ikävä piirre muuten kivassa harrastuksessa. Kai se kilpailu aiheuttaa sitä missä tahansa harrastuksessa.

Itse olen aika hyvin päässytkin kateudesta eroon sen jälkeen kun totesin, ettei siitä ole minulle kuin haittaa. On paljon mukavampi iloita siitä kun muilla menee hyvin, yhdessä iloitseminen on tuplailoa ;) Ja iloita myös niistä omista pienistä onnistumisista ja keskittyä siihen, mitä itse haluaa saavuttaa. Minä esimerkiksi haluaisin kasvattaa itse itselleni oman näyttelykissan vielä joskus. Ei sen mikään huippuvoittaja tarvitsisi olla, vaan sellainen kiva kissa jonka kanssa olisi kiva harrastaa. Edelleen aion pysytellä erossa kaikenlaisista riidoista, mutta pitää samalla hauskaa omien ystävieni kanssa. Aina kuitenkin uusiakin ystäviä mahtuu joukkoon.

Toivotan kaikille positiivisia ajatuksia ja onnea. Niiden kanssa eläminen on paljon mukavampaa kuin negatiivisiin ajatuksiin tarrautuessa.