torstai 22. maaliskuuta 2012

Belle etsii sijoituskotia

Viime postauksesta voikin jo lukea, että täällä on ollut ongelmia naaraiden kesken. Ongelma on nyt jatkunut niin pitkään, että oli pakko tehdä jonkinlainen ratkaisu. Yritin miettiä asiaa joka kantilta ja lopulta päädyin siihen, että Bellelle olisi löydettä hyvä ja luotettava sijoituskoti Hyvinkään lähettyviltä.

Belle on luonteeltaan todella ihana, kiltti, ihmisrakas ja sosiaalinen, leikkisä mutta melko rauhallinen 3-vuotias punainen burmanaaras. Se on saanut yhden pentueen ja osoittautunut hyväksi ja lempeäksi äidiksi. Hoivannut myös talouden muita vauvakissoja. Sillä on burmaksi pieni, sievä ääni. Se on persoonallinen ja ystävällinen kissa joka rakastaa lelun noutamista. Tässä muutama kuva neitokaisesta:



Näyttelyihin EI TARVITSE lähteä. Belle on kuitenkin ulkomaansertiä vaille Grand international champion. Toivoisin että minun olisi itsen mahdollista jossain vaiheessa viedä se hakemaan tämä serti ulkomailta. Sen jälkeen sitä saa näyttelyttää jos haluaa. Olen toki mukana jos uusi koti ei ole kokenut näyttelyiden kanssa. Näyttelypakkoa ei siis ole.

Belle sijoitetaan 1-2 pentueen sopimuksella. Pentueet syntyisivät sijoituskodissa. Kokemusta pennuista ei kuitenkaan välttämättä tarvita, sillä kasvattaja auttaa kaikessa ja hoitaa pentuasiat. Lisätietoa sijoitustoiminnasta löydät TÄÄLTÄ. Bellestä otetaan takuumaksu, joka palautetaan pentujen jälkeen.

Jos olet kiinnostunut toimimaan sijoituskotina, kerron mielelläni lisää sähköpostilla! frostnights.burmese (at) gmail.com

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ei menny niinku.....

Eli TUROK näyttelyn kuulumisia Edin ja Maine Coon-pentujen kanssa.

Olimme siis sunnuntaina Turussa näyttelyssä. Edellisenä yönä sain nukuttua fantastiset kaksi tuntia ja olin aamulla kärttyisä ja väsynyt. Illalla vain hyvin väsynyt.

Edi oli alkanut stressata tyttöjen tappeluita (siitä lisää kirjoituksen lopussa) ja parturoi omaan mahaansa kaljun läikän noin viikkoa ennen näyttelyä. Kun nyt kuitenkin oltiin menossa sinne asti Anskun pentujen kanssa otin sen kuitenkin mukaan. Edillä on tapana siis stressatessaan nuolla mahansa kaljuksi. Sitä on jatkunut muutaman vuoden, välillä karvat pääsevät kasvamaan, välillä koko maha parturoidaan. (ja BTW kaikki mahdollinen on tutkittu, ainoa syy on stressin aiheuttama käytöshäiriö). No maha oli pitkään tosi hyvässä kunnossa ja innostuin ilmoittamaan sen sitten näyttelyihin.

Tuomarina Edillä oli Vladimir Isakov. Hän tuomaroi nopeasti ja piti kyllä Edistä. Eikä tainnut edes huomata mahan kaljua läikkää. Edille kuitenkin ilmaantui kilpailija, joka oli eilen valmistunut samaan luokkaan. No kilpailija voitti ihan oikeutetusti, komea kolli, ja turkki oli paljon paremmassa kunnossa:) Sinänsä se häviö ei haitannut, olin kuitenkin valmistautunut siihen, ettei sertiä välttämättä mahan takia tule, vaikkei luettelon mukaan kilpailua ollutkaan.

Edi käyttäytyi koko näyttelypäivän oikein ihanasti, kehräsi ja puski, istui sylissä ja oli utelias ja rohkea. jouduin nyt kuitenkin tekemään päätöksen, että Ediä ei jatkossa näyttelyissä nähdä, todennäköisesti ainakaan pitkään aikaan. Heti kotiin päästyään se alkoi oikein antaumuksella nuolla mahaansa. Eli vaikka käytös oli niin mainiota näyttelyssä, se stressasi matkasta paljon. Vähän harmittaa, kun sertejä Supremesta ei kuitenkaan hirveän montaa puutu, mutta varmasti parempi antaa ukon nauttia elämästään kotona.

Maine Coon pennut pärjäsivät vähän paremmin, molemmat olivat EX1. Ihania pieniä karvakasoja olivat ja kiltisti käyttäytyivät.

Ja vielä siitä tyttöjen riitelystä. Neffi ja Belle siis eivät tule enää toimeen mitenkään päin. Pentuaikana jouduin eristämään ne toisistaan. Kun Belle sitten pääsi samaan tilaan Neffin kanssa se meni sähisemään Neffin pennuille, mistä Neffi raivostui ja kävi kimppuun täydellä teholla. Sen jälkeen Belleä ei ole voinut pitää samassa tilassa Neffin kanssa. Edin Belle onneksi jo hyväksyy, muuten se joutuisi olemaan yksin koko ajan. Neffi suhtautuu nyt ihan ystävällisesti Belleen. Mutta jos sen päästää Bellen lähelle alkaa Belle suhista ja murista ja lopulta käy päälle. Nyt ne siis ovat eri huoneissa. Tilanne ei kuitenkaan voi jatkua näin, mutta en vielä tiedä mitä tehdä. Olen miettinyt vaihtoehtoja pääni puhki. Eli täällä ei todellakaan nyt ole kovin hyvät tunnelmat kenelläkään.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Pennut ovat lähteneet kotoa:)

Nyt ovat kaikki pennut lähteneet kotoa. Brittany sai lopulta kodin samasta perheestä kuin veljensä Brandon. Olen tähän ratkaisuun erittäin tyytyväinen. Ja ilmeisesti myös molemmat pennut ovat sen perusteella, mitä olen postia saanut.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Brittany

Meillä menee oikein hyvin. Brittany muuttuu koko ajan rohkeammaksi ja ihmisrakkaammaksi kissaksi. Vieraita kohtaan se on vielä hieman ujo. Omaa rakastavaa kotia se ei ole vielä löytänyt. Mielessä on käynyt myös, että jos hyvä koti Hyvinkään läheltä löytyisi, voisin sijoittaa sen. Joka tapauksessa tyttö on kaunis, leikkisä, ystävällinen ja kiltti. (mitä nyt verhoissa olisi kiva kiipeillä...). Joku saa siitä vielä ihanan kissan. Se täytti tänään 15 viikkoa. Näyttelyssä sen värin todettiin olevan sinitickedtabby, ilman hopeaa siis. "ainakin tällä hetkellä". Tässä olisi pari kuvaa kauniista neitokaisesta. Jos olet kiinnostunut antamaan kodin Brittanylle, kirjoita minulle sähköpostia osoitteeseen: frostnights.burmese(at)gmail.com. Kerron mielelläni lisää tytöstä!





keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

P-burmapentueen kuulumiset

On ilahduttavaa saada kuulla pentujen kuulumisia. P-pentueen burmapennut ovat nyt viiden kuukauden ikäisiä, ja olen saanut kaikista ihastuttavan paljon kuulumisia ja kuvia. Päätin jakaa teidänkin kanssanne muutaman kuvan!

Inari, Frostnight's Pixie Princess, (BUR j) asuu Saran ja Haraldin luona.
Kuvaaja Sarah Irina Skrutl


Désir ja Emilié eli Frostnight's Peek-A-Boo (BUR j)  ja Frostnight's Petal Of Tulip (BUR c) asuvat Nikosin ja Jaanan kanssa. Ihanaa, että tytöt saivat muuttaa yhteiseen kotiin!
Kuvaaja Nikos Wahlberg

Viimeisenä joukon nuorimies Pedro, joka asuu enonsa Reinon kanssa Riihimäellä Päivin luona. Pojat ovat jo erottamaton pari.
Tässä siis Pedro, Frostnight's Play With Fire (BUR c) ja enonsa Reino ensimmäisestä pentueestani, Frostnight's Oh So Cute! (BUR e)
Kuvaaja Päivi Vesioja

tiistai 6. maaliskuuta 2012

URK kissanäyttely, sekä pentujen luovutusta.

Perjantaina Brandon sitten lähti uuteen kotiinsa. Talo tuntui tyhjältä ilman pientä suurta miestä. Neffikin etsi lastaan ja kutsui sitä huolissaan. Maanantaina lähti Brianna. Ikävä on kova. Mutta kaikkia pentuja on mahdoton pitää. Nyt kotiaan etsii vielä ihana Brittany. Jos olet kiinnostunut kauniista itämaispennusta, ota yhteyttä. Jos tuo tyttö jää pitkäksi aikaa, pelkään, etten enää voikaan antaa sitä pois:)

Lauantai kului URK:n näyttelyssä Kirkkonummella assaroidessa. Pääsin assistentiksi nelosten tuomarille ja päivä kului nopeasti. Oli ihana nähdä niin monia upeita itämaiskissoja.

Sunnuntaina olin matkassa kolmen kasvatin kanssa. Kaksivuotias burmapoika Reino omistajineen oli mukanani ja itselläni oli nuo pienet itämaistytöt Brittany ja Brianna. Päivä olikin todella kiireinen, koska tytöillä oli myös tuomarioppilaan arvostelut, joten niitä kiikutettiin vuorotellen tuomarilta toiselle ja valitettavasti Reino jäi vähän vähemmälle huomiolle. Kiitos kovasti Päiville, että huolehdit sen esittämisestä. Itsekin kyllä ehdin juuri seurailemaan Reinon arvostelua. Reino sai CAP-sertin ja käväisi esittäytymässä myös TP-valinnassa.

Pikkutytöt saivat molemmat tulokseksi Ex1. Sen kummempaa menestystä ei tullut, näyttelyssä oli todella paljon itämaispentuja ja moni oli todella upeaa tasoa. Pääasia kuitenkin oli, että molemmat tytöt käyttäytyivät oikein nätisti koko päivän ja tuomarit tykkäsivät. Varsinkin Brianna oli näyttelyssä kuin kotonaan. Brittany alkoi jo vähän ärsyyntyä toisen TP-valinnan kohdalla. Onneksi sitten loppupäivä vietettiin häkissä.

Seuraava näyttely on TUROK Turussa kahden viikon päästä. Edi osallistuu näyttelyyn sunnuntaina ja lisäksi mukana on kaksi ihanaa pörröistä maine coon -pentua, jotka ovat siis kaverini kasvattamia.